Heräsin taas kukkumaan keskellä yötä, ja päätin kirjoitella muutaman rivin, koska lauantai oli mainio päivä, ja haluan naputella ajatuksia siitä ylös ennen kuin mieliala on taas sellainen etten muista hyviä päiviä koskaan olleenkaan. 

Aamupäivä alkoi leppoisasti, lasten kanssa pötköteltiin ristironkkelissa olohuoneessa ja katsottiin telkkarista hömppäohjelmia, Neljän tähden illallisia ja muuta tärkeää. Kuopuksella oli taas siivousvimma, ja hän pesi koneellisen pyykkiä ja siivosi keittiön. Ihana tyttö :) 

Latasin itseeni aimo annoksen särkylääkettä, että saisin nauttia kivuttomasta päivästä, ja se osui kyllä nappiin; päivästä tulikin hyvä, ehkä parempi kuin sata jänistä! Käytiin  kirjastossa, koirapuistossa ja kaupassa. Ei sen kummempaa, mutta tuntui mukavalta käydä edes jossain ihmisten ilmoilla. 

Ruuna kengitettiin illalla. Ehkä balanssi alkaa nyt olla lähellä oikeaa, sillä kävin kengityksen jälkeen ajamassa, ja hevonen suorastaan lensi kärryjen edessä. Tuntui ettei se ole koskaan juossut niin letkeästi, mahtava juttu! Olen tosi tyytyväinen kengitysseppään, hän on varsinainen aarre. Rauhallinen ja kärsivällinen, vaikka ruuna näyttää välillä pikkupojan elkeitä ja kokeilee että voisiko kesken kengityksen seistä niin että toinen etujalka on ilmassa, toinen maassa ja takajalat levällään etujalkojen kohdalla. Muitakin temppuja se osaa, mutta ei se ole niitä enää juurikaan esitellyt, kun on huomannut turhaksi kun ei kengittäjää kiinnosta. 

Kengittäjällä oli lämpökamera, jolla zoomailtiin koko hevonen kauttaaltaan läpi lihasjumien ja mahdollisten kavio-ongelmien varalta. Kaviot olivat jokainen samanlämpöiset, niissä ei siis ollut mitään moittimista, mutta vasen lapa ja oikea paisti kävivät kuumempana kuin vastaavat ruumiinosat toisella puolen kroppaa. Jotain jumitusta lihaksistossa siis oli, toivottavasti se helpottaa liikunnan avulla. 

Olin iloinen kun jaksoin siivota karsinat. Eihän niitä ole kuin neljä, mutta kun kunto on ihan täysin nollassa, niidenkin siivoaminen on välillä tuntunut toivottomalta. Nytkin hiki valui päästä, mutta hissunkissun talikoin karsinat puhtaiksi ja kärräsin puhtaat purut sisälle. 

Ihan tavallinen päivä siis, tavallinen lauantai jollaisia on ennenkin vietetty monituisia. Juuri näitä minä kaipaan, en enempää enkä vähempää :)