Ei sieltä sairaalasta sitten tullut odottamaani soittoa. Soitin itse ja kyselin mikä on tilanne. Hoitaja kertoi että röntgenlääkäri on kyllä lausunut kuvani, mutta oma lääkäri ei ollut vielä antanut kommenttiaan, joten odotellaan nyt sitten vielä ensi viikkoon. Sen verran sain kuitenkin tietää, että kahden viikon päästä olisi suunnitteilla vatsan ja suoliston varjoainekuvaus, jolla koitetaan selvitellä tuota saatanallista vatsakivun syytä. Luultavasti kyseessä on sädehoidon aiheuttama arpeutuma jossain osassa suolistoa. Sädehoidothan annettiin jo viime kesänä, mutta sivuvaikutuksia voi tulla vielä viidenkin vuoden päästä!

Sairauslomani on loppunut. Ajattelin mennä maanantaina töihin, vaikka en tiedäkään kuinka kauan voin töissä käydä. Ja antaako tämä mahakipu sen verran rauhaa että pystyn töissä käymään. Kokeilen kuitenkin, ehkä se vie ajatuksia muualle sen verran että mahakipu jää hetkeksi taka-alalle. Kunpa saisi vaan nukuttua öisin, töissäkäynti on aika toivotonta jos on edellisen yön makoillut puolitajuttomana kuumassa suihkussa. 

Minulla on niin mainiot työkaverit, että ainakin mieli virkistyy kun pääsen heidän seuraansa. Suurimman osan ajastahan toki touhuilemme omiamme kukin omassa huoneessaan, mutta aina on aikaa piipahtaa kaverin huoneessa parantamassa maailmaa ja pähkäilemässä ylitsepääsemättömältä tuntuvia lomituspulmia. Tämä poppoo on minulle myös siksi hyvin tärkeä ja läheinen, kun olemme yhdessä ehtineet kokea jo niin paljon lyhyessä ajassa. Suuri organisaatiomuutos, jolloin kaikki olivat enemmän tai vähemmän paniikissa, kuin peurat ajovaloissa suorastaan. Minun sairastumiseni, työnantajan ja työkavereiden tuki selviytymiselleni ja työssäjaksamiselleni. Vuosi sitten sattunut kollegan poismeno virkistyspäivänämme.

Lepää rauhassa Pertti, meillä on ikävä sinua ♥ 

Eilen käytin tytärtä kampaajalla. Oli kuulemma ärsyttävä kampaaja, kun jauhoi purkkaa asiakkaan korvan juuressa. Hyvä asiakaspalvelu on niin pienestä kiinni! Mietinkin sitten, että nyt kun menen töihin, minunkin on kaivettava iloinen asiakaspalvelija itsestäni esiin. En voi olla alakuloinen ja kipeän kuuloinen puhelimessa. Eiköhän se iloisuus sieltä pikkuhiljaa ala taas ihan itsestään nousta esiin, kun pääsee muihin ympyröihin täältä neljän seinän sisältä. Toivottavasti pystyn käymään töissä, oikeasti jo kaipaan sinne.